Judo kehittyi maailman suosituimmaksi kamppailulajiksi vanhoista japanilaisten samuraden taistelutaidoista. Lajin kehitti japanilainen kasvatustieteilijä Jigoro Kano, joka muokkasi vanhemmista taistelulajeista uuden lajin jota kutsui judoksi, ja ensimmäinen judokoulu avattiin 1882. Laji poikkesi esikuvistaan siten, että Judossa voidaan kilpailla ja harjoitella "täysillä" vastustajaa vahingoittamatta.

Nykyisin judoa harrastetaan kaikkialla maailmassa, ja siitä on tullut olympialaisissakin suosittu kamppailulaji. Judo-optetuksessa vaalitaan kuitenkin myös vanhoja perinteitä: lajin piti opettaa harrastajalleen mielen ja kehon hallintaa ja kykyä osoittaa ymmärrystä ja kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan.

VJudoa ei perinteisesti ole markkinoitu itsepuolustusteemalla, vaikka judo harjoittelun tuloksena tuottaakin hyvän itsepuolustustaidon. Merkittävät taidot kehittyvät vasta vuosien ankaran työn tuloksena , ja silloin judon harrastaja jo yleensä osaa välttää tilanteet, joissa niitä tarvittaisiin.

Judo eroaa eräistä muista idästä tulleista kamppailulajeista siinä, että lajin normaaleissa harjoituksissa ei tehdä mitään harjoituskumppania mahdollisesti vahingoittavia liikkeitä. Hurjan näköisten heittojen taustalla on pitkä ja perusteellinen turvallisen kaatumisen ja heitosta putoamisen taidon opettelu.

Judossa ei ole erilaisia tyylisuuntia tai koulukuntia, ja Tapanilan Erän judokat kuuluvat Suomen Judoliittoon.

Judo on harrastajamäärältään maailmanlaajuisesti suurin kamppailulaji. Kansainvälisen judoliiton jäsenenä on lähes 190 maata ympäri maailman, ja Suomen Judoliiton yli 130 seurassa jäseniä on n. 15 000.

Judo on ollut olympialaisten lajina Tokion olympialaisista 1964. Suomessa lajia on harrastettu 1954 vuodesta ja Judoliitto on perustettu 1958.

Judossa keskitytään harjoittelukumppanin tasapainon horjuttamiseen ja liikerataan perustuviin heittoihin ja matossa suoritettaviin hallintaotteisiin, joihin kuuluvat myos lukot ja kuristukset. Nuoret harrastajat eivät saa käyttää lukkoja eivätkä kuristuksia turvallisuus syistä.

Kano asetti judolle kaksi pääperiaatetta: Maksimaalisen tehon periaate ja yhteisen hyvän periaate.

Yhteisen hyvän periaate on periaatteista tärkeämpi. Harjoitellessaan judoka kun kehitetään itseään, ja samalla hän kehitetään myös toista.

Maksimaalisen tehon periaatteen mukaan on aina käytettävä oma henkinen ja fyysinen voima tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Itsessään voima ei ole pahasta, vaan sen väärä käyttö.

Judoa hallitsee vasta kun pystyy hyödyntämään sen periatteita jokapäiväisessä elämässään.

Jokaisen harjoituksen alussa on perusteellinen ohjattu kurssin tasoon, vaiheeseen ja ikäryhmään suhteutettu alkuveryttely. Judo on monipuolista liikuntaa joka kehittää harrastajansa fyysisiä ominaisuuksia kuten voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, koordinaatiokykyä ja tasapainoa.

Hygieniasta ja turvallisuudesta ei salilla tingitä. Judopukujen tulee olla pestyjä ja judomatolle (tatamille) tullaan vasta jalkojen pesun jälkeen.